Hoitomenetelmät

Kampurajalan hoito on aina yksilöllistä

Jokainen kampurajalka on omanlaisensa ja vaatii siksi yksilöllisen hoitosuunnitelman. Tavoitteena on paras mahdollinen hoitotulos. Hoitomenetelmät vaihtelevat jalan, paikkakunnan ja hoitavien tahojen mukaan. Hoidoissa saattaa joskus olla ristiriitaisuuksia (Ponseti-metodin variointi / tankokenkien pitoajat/kenkämallit). Vanhempien rooli hoidon aktiivisena toteuttajana arkipäivässä ja jalan seurannassa on tärkeää. Mikäli sinua askarruttaa hoitoon liittyvät asiat ota yhteyttä yhdistyksen vertaistukihenkilöihin.
 

Toistokipsaus

Toistokipsaus venyttää jalan kireitä jänteitä ja luut tuodaan pehmeästi manipuloiden oikeille paikoilleen. Kipsatessa käytetään polven yli reiteen ulottuvaa kipsiä. Kipsimateriaali vaihtelee softcastistä kalkkikipsiin (jälkimmäinen Ponseti-metodin mukainen). Anestesiaa ei kipsauksessa tarvita eikä kipsaus aiheuta kipuja.
 

Tenotomia

Tenotomiassa katkaistaan pelkästään akillesjänne ihon läpi ohuella veitsellä. Toimenpiteen avulla saadaan kasvatettua akillesjänteen pituutta. Toimenpide tehdään joko poliklinikkatoimenpiteenä tai anestesiassa. Jalka kipsataan välittömästi tenotomian jälkeen, jotta jalkaterän saavutettu asento saadaan pysymään muuttumattomana. Kaikille tenotomiaa ei tehdä, osalle se tehdään tarvittaessa useamman kerran.
 

Tankokengät

Tankokengillä säilytetään kipsauksen avulla saavutettu jalkaterän asento. Tangon leveys säädetään lapsen hartianleveyden mukaan. Jalkaterän uloskierto (ja tarvittaessa dorsifleksio eli jalkaterän taivutus nilkasta ylöspäin) säädetään terveelle ja kampurajalalle erikseen. Tankokenkiä on eri mallisia ja merkkisiä, mutta niiden toimintaperiaate on sama.
Tankokenkien käyttö aloitetaan kipsausvaiheen päätyttyä. Kenkien käyttöä vähennetään portaittain hoidon edetessä. Tankokenkähoidon lopetuksen ajoittamisesta sovitaan hoitavan lääkärin kanssa. Lopetus ajoittuu yleensä 3-5 ikävuoden välille. 

Jalkojen asennon tukemiseen käytetään paikoin myös ortooseja, joita ovat esim. lastat, tukisidokset ja avattava kipsi.
 

Leikkaus

Kampurajalkoja on hoidettu kymmeniä vuosia leikkaamalla. Nykyisin vallalla olevan manipulaatiohoidon lisäksi joskus jalkaa korjataan myös leikkauksen avulla.

Leikkauksen avulla kanta- eli akillesjänne yleensä pidennetään, jolloin ylös jäänyt kantaluu saadaan ohjautumaan alas paikalleen kantapussiin ja telaluu omalle paikalleen sääriluuta ja ylempää nilkkaniveltä vasten. Lisäksi saatetaan joutua avaamaan nivelkapseleita ja jännetuppirakenteita sekä pidentämään isovarpaan pitkän koukistajalihaksen jännettä ja takimmaisen säärilihaksen jännettä. Pidennyksen kohteina voivat olla myös isovarpaan loitontajalihaksen jänne, muiden varpaiden koukistaja- ja loitontajalihasten jänteet sekä jalkapohjan kalvojänne tai jalkapohjasiteet sekä tela-, kanta- ja veneluiden väliset siteet.

Välittömästi leikkauksen jälkeen jalka kipsataan, jotta jalkaterän asento saataisiin pysymään muuttumattomana. Leikkauksen yhteydessä jalkaterän sivulle asennetaan usein ennen kipsausta nivelkapseleihin kiinni ns. Kirschnerin piikki, joka pitää jalkaterän asennon vakaana. Kipsiä pidetään muutaman viikon ajan, jonka jälkeen se vaihdetaan uuteen. Leikkauksen jälkeinen kipsihoito kestää kokonaisuudessaan noin kuudesta viikosta kahdeksaan viikkoon kampurajalan vaikeusasteesta riippuen.

Kipsihoidon päättymisen jälkeen arvioidaan hoitotulos ja päätetään jatkohoidosta sekä kontrolleista. Jatkohoitona ovat joko lastat ympärivuorokautisessa tai yökäytössä taikka tankokenkähoito sekä harkinnan mukaan fysioterapia ja/tai erikoiskengät. Joissakin tapauksissa voidaan joutua suorittamaan uusintaleikkaus ( esim. nilkan luudutusleikkaus aikuisiällä).

Jalkojen seuranta

Hoidon aktiivisimman vaiheen jälkeen jalkoja seurataan kontrollikäynneillä, joita harvennetaan iän myötä. Kontrollikäyntejä olisi syytä jatkaa kasvuiän loppuun. Vuosien kuluessa kannattaa kiinnittää huomiota mahdollisiin muualle kehoon (polvet, lonkka, selkä) heijastuviin kiputiloihin. Tilanteen pahenemista voidaan ennaltaehkäistä esimerkiksi tukipohjallisilla tai muilla konservatiivisilla hoitotavoilla.

Lisätietoja lapset ja aikuiset osiossa